Vasta alle viikko

En voi uskoo, että oon ollut täällä vasta alle viikon. Jotenkin samaan aikaan kaikki tuntuu vielä niin epätodelliselta, mutta samaan aikaan tuntuu, kuin oisin ollut täällä ikuisuuden. Edellisestä postauksesta saattoi saada sellaisen kuvan, että en viihdy täällä ollenkaan. Alku oli kyllä kieltämättä hankala. Musta tuntuu, että olin saapumispäivänä vaan liian väsynyt. Voi olla, että ihmiset täällä tajusivat sen eivätkä halunneet rasittaa mua kaikella uudella ja sitten koin sen niin, että musta ei olla kiinnostuneita. Olisiko ollut juuri kolmantena päivänä, kun hostäiti sanoi muutamaan otteeseen, että näytän paljon onnellisemmalta ja sen jälkeen kaikki päivät ovat olleet hyviä.

Tähän väliin on pakko kirjoittaa, kuinka hellyyttävä mun hostäiti on. Juuri äsken hän tuli huoneeseeni kartan kanssa, jonka oli tulostanut googlesta ja piirtänyt siihen hyviä lenkkireittejä ja ympyröinyt kauniita paikkoja. Hän sanoo mulle koko ajan, että mun pitää kertoa jos ikävöin kotia tai tunnen oloni yksinäiseksi tai ihan mitä vaan, ja keksitään tehdä asialle jotain. Ja että saan tehdä ihan mitä vaan haluun ja hengailla niiden kanssa koska vaan, jos haluun.

Tän viikon aikana ollaan hoidettu mulle jo UK pankkikortti, puhelinnumero ja tilasin netistä travelcardin (luulin, että se toimii matkalippuna, mutta ilmeisesti se onkin vaan ns. nuorisokortti, jolla saan alennusta). Hengailin ekat päivät aika paljon mun perheen kanssa, mutta nyt oon myös ollut jonkun verran itsekseni. Mä tykkään mun perheestä tosi paljon, mutta kyllä ne omat hetketkin on tosi tärkeitä. Mulla on tosi hyvä fiilis tästä jutusta.

Mulla on ollut tällä viikolla neljä ajotuntia ja mun ajo-ope oli aivan symppis, sellainen ehkä n. 60v hyvin Englantilainen rouva. Alku oli tosi hankala ja mun kaikki huomio keskitty aluksi siihen, että pysyn vasemmalla puolella tietä. Sitten se koko ajan vaan helpottui ja helpottui ja nyt tuntuu hassulta ees ajatella, että menisin ajamaan oikealle puolelle tietä. Ajotunneilla kävi ilmi aika paljon asioita, mitkä on opetettu Suomessa eri tavalla tai jotain mitä oon oppinut Suomessa ja täällä niihin ei kiinnitetä ollenkaan huomiota. Esimerkiksi aina pysähtyessä tulee laittaa käsijarru päälle ja ottaa kytkintuntuma ja painaa kaasua vähän valmiiksi ja kun lähdetään liikkeelle, vapauttaa vain käsijarru. Täällä on tosi mutkittelevia ja kapeita teitä, mikä oli melko jännittävää aluksi. Niillä teillä pitää aina painaa kaasua, mitä enemmän tie avautuu ja jarruttaa, kun näkee vähemmän ("jottei takana olevat hermostu"). Suomessa on opetettu pitämään melko sama nopeus koko ajan päällä, koska se kuluttaa vähemmän bensaa. P.s täällä on ihan _tosi_ paljon liikenneympyröitä, etenkin sellaisia missä on kaksi kaistaa...

Huomenna mennään yhden toisen suomalaisen au pairin kanssa Lontooseen!! Whii, mun eka kerta Lontoossa ikinä. :-)