Kohta kaikki alkaa rullaamaan

Täällä on satanut joka ikisenä (paitsi yhtenä) päivänä niin kauan kun oon täällä ollut. Yleensä aurinko pilkistää aina jossain vaiheessa päivää. Oltiin Lontoossa viikko sitten tommosella kaksikerroksisella sightseeing ajelulla ja jouduttiin vaihtaa paikkaa sateen suojaan pari kertaa. Tosta kuvasta on varmaan vaikee hahmottaa, mutta siinä satoi kaatamalla samaan aikaan, kun aurinko paistoi.

Käytiin Notting Hill Carnivaleilla ja sen jälkeen seikkailtiin metrolla Canden Towniin (?) ja yhellä kadulla kaikkien talojen julkisivuilla oli jotain erikoista. Oli tosi värikäs ja kiva päivä! Vaikka kävelinkin kumisaappaat jalassa 17km... Illalla jalat huusi hoosiannaa.

Juhlittiin myös vähän synttäreitä tän viikon alussa. :-)

Kohta takana on kaksi viikkoa Englannissa ja matka on ollut kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa. Mä haluaisin kirjoittaa postauksia aina jostain tietystä aiheesta (koska sitä olisi helpompaa lukea), mutta koska täällä on tapahtunut sitä sun tätä, joudun harmikseni kirjoittamaan tällaisen sekamelskan.

Mä en ollut koskaan kuullut, että alku olisi hankalin (ainoastaan alkuhuumasta), joten pelästyin vähän mun pahaa oloa heti ekoina päivinä. Olin myös ehkä vähän shokissa tullessani tänne, koska en missään vaiheessa oikeasti tiedostanut lähteväni. Nyt oon kuitenkin helpottunut, koska oon jakanut samanlaisia tuntemuksia muidenkin kanssa. Vaikeinta on ollut: yksin oleminen, itseensä pettyminen jos ymmärtää jotain väärin tai on unohtanut tehdä jotain tms. (oon itse kokenut sen niin, että pitäisi olla tosi reipas koko ajan) ja rutiinien puuttuminen.

Tällä viikolla ollaan onneksi jo osittain siirrytty arjen rutiineihin koulujen alkamisen vuoksi. Hostäiti on kirjoittanut mulle hyvin selkeät ohjeet, että mitä tapahtuu ja milloin ja se on ollut musta hyvä. Hän on myös jaksanut kysellä vointiani ja eilen itkin ekat itkut hänelle, kun puhuttiin koti-ikävästä sun muusta. Hän sanoi, että on tosi raskasta muuttaa omilleen saati sitten ulkomaille (on asunut itsekin ulkomailla) ja mä tein molemmat samaan aikaan. Sillon hanat aukes. :D Onneksi mulla menee hyvin perheen kanssa. Mä tykkään lapsista tosi paljon ja nekin ilmeisesti musta, kerran olivat yhtenä iltana tapelleet siitä, että kuka tykkää musta eniten. :3

Oon nähnyt melkein joka yö toinen toistaan kummallisempia unia. Yleensä ne sijoittuu jotenkin kotiin/kotikaupunkiin, tai lähtemiseen, hyvästelemiseen tms. Huomaan, että mun aivot työstää koko ajan tätä kokemusta. Samaan aikaan tajuun kyllä, että oon täällä, mutta samaan aikaan saattaa tulla jotain ihan älyttömiä ajatuksia esim. en pääse käymään koticittarissa tosta noin vaan.

Ollaan myös saatu hoidettua aika hyvin kaikki käytännön asiat, joten odotan oikeesti innolla arkea ja "ihan tavallista elämää". Just tänään sain läheisen kuntosali/uimahalli kortinkin. Keskiviikkona kävin Brooklandin collegella ns. kielianalyysissä, jonka perusteella mut laitettiin tietylle kurssille. Teen CAE kurssin (Brooklandin kotisivuilta:

Advanced Certificate (CAE)

The advanced certificate course is suitable for you if you have completed the First Certificate but would like to further develop your English skills.) Olin kiinnostunut pääsemään, vaan jonkunlaisille enkun tunneille ja saamaan siitä jonkunmoisen todistuksen, mutta opettajien mukaan tämä kurssi on enemmän "valmisteleva koetta varten" ja tämä todistus hyvin arvostettu. Noh, kelpaa! Yksi opettaja sano, kun menin sinne: "Ooo ootko Suomesta! Me tykätään suomalaisita opiskelijoista, ne on hyviä." Sitten, kun olin tehnyt jotain tehtäviä hyvin tuloksin, niin hän tuli takasin mun luokse sanoen: "I knew you were brilliant."