Päiväni au pairina osa 2

Tein edellisen "osan" vähän eri tavalla ja erilaista siinä oli myös eri koti ja perhe. Halusin myös toteuttaa tän kahden päivän ajan, koska tästä näkee kuinka erilaisia jokainen päivä voi olla.

Maanantaina

6:30 Herätyskello soi. En tiedä onko tullut tavaksi vai onko mun sänky vaan liian mukava ja lämmin, mutta painan torkkua.

6:45 Herätyskello soi kolmannen kerran. Nyt on noustava. Toissapäivänä kello olisi ollut tähän aikaan 7:45 ja minä töissä jo 45min. Ei voi väsyttää niin paljoa.

8:37 Kävelen mun 5-vuotiaan hostlapsen kanssa värikkäiden lehtien sekä auringonpaisteen värittämiä katuja käsi kädessä ja jutellaan siitä, kuinka numerot ovat loputtomia. Enkun ja matikan tunti samassa, heh... Ei siis sillä, et mun matikka olisi 5-vuotiaiden tasoa. Eipä.

10:45 Viime viikolla olin vähän laiska pyykkien kanssa. Ensimmäinen kone päälle ja edellisten pestyjen vaatteiden silittäminen alkakoon.

11:55 Nyt on tehtävä jotain ruokaa, vaikka kaikkia vaatteita ei ookaan vielä silitetty.

12:36 Emilia soittaa halloween kaupasta. Juhlitaan halloweenia tänä viikonloppuna eikä me olla vieläkään saatu ostettua asuja. Onneksi ei olla viime tipassa, ei koskaan.

14:02 Huh, nyt on ripustettu märät vaatteet kuivumaan, silitetty loput vaatteet ja pesty tiskit. Uusi koneellinen vaatteita kerkiää just pyöriä, ennenku lähen hakemaan lapsia.

15:24 Pesukone melkein valmis. Soitan vähän pianoa odotellessa. (Tän jälkeen olin jo ihan varma, että pesukoneen ovi oli jumissa, mutta sain kun sainkin sen auki.)

15:57 Just ajoissa hakemassa lapsia. Matkalla kettu keponen juoksi mun edellä.

17:24 Nyt vasta kotona. Kävely on todella hidasta lasten kanssa...

19:44 Lapset sängyssä ja mä suunnittelen juoksemaan lähtemistä.

20:19 Nyt ulkona.

21:08 Banaania ja leipää nassuun. Jostain oon lukenut, että kunto ei nouse, jossei kahen tunnin sisällä kuntoilusta syö jotain.

22:16 Nyt on suihkun raikkaana selailtu mystoryt (pakollinen) ja uni alkaa painaa silmää sen verran, että taidan lähteä unten maille.

Tiistaina

6:30 Ei tarvinnut torkuttaa. Huomaa, että edellisen päivän ulkona oleminen vaikuttaa hyviin yöuniin.

10:43 Lapset saatettu omiin juttuihinsa ja mä hyppäsin bussiin kohti Kingstonia.

11:24 Tultiin Emilian kanssa halloween kauppaan ja oon just sovituskopissa kissapuku päällä. Suomessa ei kuitenkaan yleensä halloweenia juhlita, niin £30 saattaa olla hiukan liikaa. Vaikka tämä puku kiva onkin. Niin ja kokeilen myös paria muuta (ei niin potentiaalista) asua.

12:23 Päästiin vasta nyt ulos kaupasta, kun oli vähän vaikeuksia päättämisen kanssa. Ostin semmoset korkeat sukat ja aika creepyn naaman maalaus jutun (mul oli muute aivan todella paljon ongelmia sanoa maalata naama - halusin koko ajan sanoa naamata maala, enkä ees huomannu jos sanoin väärin XD)

13:10 Lähettiin Vakamama ravintolan ovista ulos. Oli muute vähä liian tulista ruokaa mulle ja nyt on aivan hirvee herkkuhimo.

13:53 Ostin Ariane Granden hajuveden... Mulla ei oo yhtään hajuvettä täällä mukana ja oon miettiny jonkun aikaa, että sellasen haluisin ostaa. Vaikka kotona Suomessa onkin useampi....

14:17 What the heck! Käytiin just Heal's sisustuskaupassa ja löydettiin yksi hylly täynnä marimekon tavaraa... Tätä hämmenyksen määrää!

14:48 Tultiin tälläselle ihanalle syksyselle nurmialueelle ottamaan kuvia.

18:24 Lapsille videot pyörii hetkeksi ennen nukkumaan menoa.

19:38 Satuhetki takana ja lapset nukkumassa. Laitoin vielä omat pyykit pesukoneeseen pyöriin, kun on niidenkin pesemisestä aikaa... Nyt pitäisi vaan sinnitellä kaksi tuntia hereillä, ettei märät pyykit homehdu pesukoneeseen yöllä.

22:20 Suihkussa käyty, pyykit ripustettu ja nyt oon aivan valmis nukkumaan. Jos nukahtaisin (not gonna happen) puolelta niin saisin nukkua kaheksan tuntia... (Tekeekö kukaan muu tällasta laskemista?) ~ Huomio aamulta: saattoi sittenkin tapahtua, nimittäin katoin kelloa viimeisen kerran 20:24 ja nukahdin kyllä aivan samantien.

Mitä mulle kuuluu?

Huomenna mulla tulee täyteen kaksi kuukautta Englannissa. Sunnuntaina se tarkoittaa yhdeksää viikkoa kokonaisuudessaan. Kolme viikkoa jokaisessa kolmessa eri paikassa. Ensi viikolla oon ollut täällä perheessä kauiten näistä kolmesta eri paikasta. Ja aika on mennyt kyllä ihan siivillä. Mulla on ollut koko ajan jotain mitä odottaa ja musta tuntuu, että se on ollut avainsana.

Kivointa viime aikoina on ollut ehdotomasti, kun Elisa tuli käymään täällä Suomesta ja nähtiin useammankin kerran. Lauantaina käytiin kattoo Mamma Mia! Oli muuten 30 sekunnista kiinni, että oltais missattu se, nimittäin Elisalla oli vaikeuksia löytää oikeeta metroa toisessa päässä. Musikaali oli kyllä ihan huippu eikä ollut mitään vaikeuksia ymmärtämisessäkään. :-) Voin suositella kaikille! Maanantaina käytiin myös Thorpe Parkissa, mikä on noin 30min junamatkan päässä Lontoosta ja sitäkin voin ihan samalla tavalla suositella. Saatiin kerta toisensa jälkeen ihmetellä kuinka mukavia ihmisiä täällä voi olla. Esimerkiksi, kun oltiin menossa yhteen laitteeseen Thorpe Parkissa ja toinen työntekijä laittoi niitä turvajuttuja kiinni, ja toinen oli siellä kopperossa, niin se kopperossa oleva piti myyntipuhetta "Hän tykkää romanttisista kävelyistä, tuo kukkia työpaikalle. Ja on muute 19v" sille toiselle työntekijälle. :D

Kotona menee ihan kivasti. Lapset on sen verran pieniä, että ne ei oikee halua hyväksyä niiden au pairin vaihtumista ja sen takia testaa mua ihan huolella sekä haluaa tehdä jonkunsortin pointin vanhemmilleen. Nyt on jo helpottunut tosi paljon ensimmäiseen viikkoon verrattuna, kun kaikki alkaa tottumaan toisiinsa. Mutta osaa ne olla tosi sulosiakin.

Kielikouluakin oon käynyt nyt muutaman viikon ajan. Täytyy sanoo, että mua jännittää ihan todella paljon helmikuussa häämöttävät kokeet. Nimittäin ne harjoitukset mitä ollaan tehty, ei ole mistään helpoimmasta päästä, ja yhteen opettaja huikkaskin: "Mä varoitan jo tässä vaiheessa, että tätä helpommaksi nää ei voi mennä."

Ihan kivasti on siis mennyt, mutta en silti koe eläväni mitään "best time of my life" tällä hetkellä. On mulla kavereita, mutta ei oikeestaan mitään kaveripiiriä tai paikkaa mihin aina palata. En myöskään jaksaisi näin hyvin, ellen tietäisi että oon tasan puolessa välissä nyt sitä, kun tulin Englantiin ja sitä, kun tuun käymään Suomessa jouluna (!!)

Kurssi on muuttunut

Jos vielä kerran saan kertoa, niin kärsin ensimmäiset kolme viikkoa ekassa perheessä loputtomasta epätoivosta ja toivoin ajan vaan kuluvan nopeasti. Odotin sitä, että pääsen takaisin Suomeen (mikä kuulostaa näin jälkeenpäin ajateltuna järjettömältä.) Seuraavat kolme viikkoa hujahti ihan hetkessä - toki ajatukset olivat kiinni uuden perheen löytämisessä, mutta nautin tosi paljon mun ajasta tämän ihanan eläkeläispariskunnan luona (josta olen heille ikuisesti kiitollinen). Nyt olen viettänyt kolme päivää uudessa perheessä ja olen enemmän täynnä elämänintoa, kuin vielä kertaakaan täällä kuuden viikon aikana.

Voi toki olla, että olisin täälläkin perheessä ihan samalla tavalla käynyt läpi ne alkutuntemukset, jotka kävin läpi muualla. Mutta oon oppinut, että tosi moni asia on ihan totta sun omasta asenteesta kiinni. Kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta siihen liittyy aika paljon asioita, kun sen oikeasti tajuaa. Mitä itse oon tajunnut au pairina on, että asun täällä talossa yhtenä aikuisena. Oon yhtälailla vastuussa, että kaikilla on mukavaa. Mua ei oteta taloon asumaan yhdeksi lapseksi, niin että mulle tarjotaan ihana kokemus lautasella. Mun pitää tehdä se itse. Oppia ja kokea asioita.

Nyt, kun oon enemmän selvillä vesillä mun roolista ja mitä haluan tältä vuodelta, niin mulla on paljon enemmän energiaa suunnitella ja tehdä mun omia juttuja. Yhden aupparikaverin salikortin myötä kiinnostaisi tosi paljon itsekin hankkia salikortti (mikä ei edes ole niin kallis täällä), mennä tekemään jotain kurssia läheiseen opistoon (jos vaan rahat riittää), ja ihan vaan tavata muita au paireja ja suunnitella kaikkea kivaa. Enkä malta oottaa, kun Elisa tulee Suomesta käymään täällä (!!) mennään mm. kattoo Mamma Mia! musikaalia!

Niin ja tosiaan. Mun perhe osti mulle "tervetuliaislahjaksi" lahjakortit thaihierontaan sekä mani- ja pedikyyriin.. En odottanut todellakaan saavani mitään, mutta kelpaa! Hyvin siis menee ja perhe on muutenkin ihana. Ilman lahjojakin.