Huomenna mulla tulee täyteen kaksi kuukautta Englannissa. Sunnuntaina se tarkoittaa yhdeksää viikkoa kokonaisuudessaan. Kolme viikkoa jokaisessa kolmessa eri paikassa. Ensi viikolla oon ollut täällä perheessä kauiten näistä kolmesta eri paikasta. Ja aika on mennyt kyllä ihan siivillä. Mulla on ollut koko ajan jotain mitä odottaa ja musta tuntuu, että se on ollut avainsana.
Kivointa viime aikoina on ollut ehdotomasti, kun Elisa tuli käymään täällä Suomesta ja nähtiin useammankin kerran. Lauantaina käytiin kattoo Mamma Mia! Oli muuten 30 sekunnista kiinni, että oltais missattu se, nimittäin Elisalla oli vaikeuksia löytää oikeeta metroa toisessa päässä. Musikaali oli kyllä ihan huippu eikä ollut mitään vaikeuksia ymmärtämisessäkään. :-) Voin suositella kaikille! Maanantaina käytiin myös Thorpe Parkissa, mikä on noin 30min junamatkan päässä Lontoosta ja sitäkin voin ihan samalla tavalla suositella. Saatiin kerta toisensa jälkeen ihmetellä kuinka mukavia ihmisiä täällä voi olla. Esimerkiksi, kun oltiin menossa yhteen laitteeseen Thorpe Parkissa ja toinen työntekijä laittoi niitä turvajuttuja kiinni, ja toinen oli siellä kopperossa, niin se kopperossa oleva piti myyntipuhetta "Hän tykkää romanttisista kävelyistä, tuo kukkia työpaikalle. Ja on muute 19v" sille toiselle työntekijälle. :D
Kotona menee ihan kivasti. Lapset on sen verran pieniä, että ne ei oikee halua hyväksyä niiden au pairin vaihtumista ja sen takia testaa mua ihan huolella sekä haluaa tehdä jonkunsortin pointin vanhemmilleen. Nyt on jo helpottunut tosi paljon ensimmäiseen viikkoon verrattuna, kun kaikki alkaa tottumaan toisiinsa. Mutta osaa ne olla tosi sulosiakin.
Kielikouluakin oon käynyt nyt muutaman viikon ajan. Täytyy sanoo, että mua jännittää ihan todella paljon helmikuussa häämöttävät kokeet. Nimittäin ne harjoitukset mitä ollaan tehty, ei ole mistään helpoimmasta päästä, ja yhteen opettaja huikkaskin: "Mä varoitan jo tässä vaiheessa, että tätä helpommaksi nää ei voi mennä."
Ihan kivasti on siis mennyt, mutta en silti koe eläväni mitään "best time of my life" tällä hetkellä. On mulla kavereita, mutta ei oikeestaan mitään kaveripiiriä tai paikkaa mihin aina palata. En myöskään jaksaisi näin hyvin, ellen tietäisi että oon tasan puolessa välissä nyt sitä, kun tulin Englantiin ja sitä, kun tuun käymään Suomessa jouluna (!!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti