Valoa tunnelin päässä

BELOW THE TEXT IS SAME IN ENGLISH SHORTLY BECAUSE I KNOW THAT THERE MIGHT BE SOME READERS FROM DIFFERENT LANGUAGES :-) Oon ollut Englannissa nyt tasan kuukauden päivät, enkä olisi kuukausi sitten uskonut, kuinka opettavainen alku mulla tulee olemaan. Kuinka paljon on tapahtunut, kun on tuntunut ettei tapahdu mitään. Ja kuinka paljon oon oppinut elämästä ja itsestäni - niin kliseiseltä, kun se kuulostaakin. Ensin se tärkein. Mulla on uusi hostperhe! Kenties kohtaloa, että asia varmistui tasan kuukausi mun saapumispäivän jälkeen? Kävin heillä kylässä lauantaina ja tiesin kyllä heti, että perhe on juuri sellainen, missä varmasti tulisin viihtymään. Muutan siis Lontooseen ensi viikolla, iiks. En tosin keskustaan, enkä sen enempää uskalla perheestä paljastaa heidän omasta toivomuksestaan. Mutta sellainen ihana englantilainen rivitalo tulee olemaan mun koti seuraavat kuukaudet. En voi uskoa, että vietin mun edellisessä hostperheessä vain kolme viikkoa. Onhan se toisaalta pitkä aika, mutta toisaalta todella lyhyt - erityisen pitkältä se siis tuntui onnettomana. Mutta, kuinka onnekas oonkaan, että se tapahtui. Kuinka paljon viisaampii oon nyt, kun voin katsoa taaksepäin ja todeta mikä meni vikaan. Tullessani tänne mulla oli ehkä hiukan jäljellä vielä kilttityttö- syndroomaa, vaikka niin uskoinkin siitä kasvaneeni ulos lukion lopulla. "Joo, ei haittaa. Joo, käy. Voin mä hoitaa sen. Ei tässä mitään!" Mulla ei ollut omaa elämää juuri ollenkaan ja olihan se raskasta! Oon tajunnut, että jotta voin tehdä ihmiset mun ympärillä onnellisiksi, on mun tehtävä omia juttuja - olla onnellinen. Viime viikolla aloitin kielikoulun, vaikka luulin että joudun siitä luopumaan perheenvaihdon takia. Oli niin kivaa ja ihana opettaja, että päätin jatkaa siellä käymistä! Niillä perusteilla jatkoin sitten perheen etsimistä. Ja etsimisprosessin aikana tuli muutamaan kertaan todettua, että "busy au pair is happy au pair" - näillä siis eteenpäin.

Nyt oon alkanut etsimään vähän potentiaalista tanssipaikkaa ja harkinnut jopa hakevani jotain osa-aikatyötä. Tietysti aloitan eka uudessa perheessä ja katson, mihin jaksaminen riittää, mutta nyt jotain actionia tähän elämään, kiitos. Oon myös miettinyt ihan hirveesti tylsyyttä ja sen kanssa elämistä, mutta toistaiseksi mun käsitys ei riitä käsittelemään sitä. Ehkä joskus myöhemmin.

Mutta ehkä koko jutun pointti nyt vaan on, että oon onnellinen. Haluan alkaa elää mun elämää, ajatella asioita, oppia. Haluun palata Suomeen ihanien tarinoiden kanssa. Olla minä.

P.S Kertokaa kaikki au pairit, joilla on päivät vapaina. Mitä te teette?!

And same in english - my beginning in England has been quite a long and instructive journey. I left my first host family because I felt so unhappy out there but as a much wiser human being I found a new family from London! I have learnt so much about life and myself. I understand now that I need to keep doing my own things to be happy to make people around me happy. I have started to plan how to fill up my days and I can't wait to start my life in London doing, learning and thinking - being me.