Isoja muutoksia edessä

Mä lähdin mun perheestä tänään.

Mulla on ollut kaikki kolme viikkoa tosi onneton olo täällä ja vähän sellanen, että koska näkyy valoa tunnelin päässä. Sen ei olisi pitänyt olla niin ja tiesin, että jos jatkan vuoden tuota linjaa, niin se ei tule olemaan mun elämäni paras kokemus. Löysin itseni monesti ajattelevan, että jossain vaiheessa elän ihanaa au pair elämää - jossain muualla. Perhe ei tuntunut olevan mitenkään erityisen kiinnostunut musta ihmisenä. Tuntui vähän, että he olisivat halunneet sinne jonkun täydellisen lastenhoitajan sädehtimään eivätkä kestäneet että mulla oli koti-ikävä enkä osannut hoitaa kaikkia juttuja heti täydellisesti.

Keskiviikkona lounastin mun hostäidin kanssa ja hän sanoi, että mun pitää tehdä viikonlopun aikana päätös siitä, että haluanko jatkaa tuossa perheessä vai en. Mulla tuli jo siinä vaiheessa vähän sellainen olo, että he turputtavat mulle lähtöä (koska en ollut sanonut mitään lähtemisestä ennen sitä). Lähetin mun järjestölle sitten perjantaina sähköpostia, kerroin mikä tilanne on ja että harkitsen perheen vaihtamista. Lauantaiaamuna mun hostvanhemmat halusivat jutella ja savoivat, että ehkä parempi että lähden kotiin. Kertoivat myös järjestön soittaneen heille ja kysyivät, että koskas mä ajattelin heille kertoa tästä. Mä en tiedä, mitä mun järjestö oli heille sanonut, mutta kerroin etten ollut vielä tehnyt mun lopullista päätöstä ja ajattelin kyllä etsiä uuden perheen mieluummin kun lähteä Suomeen. He sanoivat, että mun pitäis lähteä "as soon as possible". Olin loukkaantunut siitä, että he eivät halunneet keskustella asiasta mun kanssa ja periaatteessa heittivät mut pihalle. 

Sitten alkoikin mun maailma täyttyä ihanista ihmisistä. En halunnut lähteä Suomeen, koska halusin löytää uuden perheen ja ajattelin, että olisi helpompi luovuttaa jos lähden käymään Suomessa. Erään ystäväni kautta sain tämän ihanan eläkeikäisen pariskunnan yhteystiedot ja he majoittivat mut ilomielin siksi aikaa, kunnes löydän uuden perheen. Saavuin tänne siis tänään aamulla ja oon jotenkin todella helpottunut ja kiitollinen kaikesta avusta, mitä oon ihmisiltä saanut. <3

Koska mun yhteystoimisto on kiinni viikonloppuisin, niin toivottavasti mulla alkaa tehokas perheenetsintä heti huomen aamulla. Sitä ennen aion kuitenkin nauttia englantilaisen illallisen, koska tämä mun tämänhetkinen hostäiti (jos niin voin sanoa) haluaa tänään sellaisen valmistaa. Olen onnellinen.