Herätyskello soi kello seitsemältä. Väsyttää. Vaikka niin vannoin itselleni meneväni aikaisin nukkumaan, niin skypekeskustelu kaverin kanssa venähti parin tunnin mittaiseksi liian myöhään illalla. Noh, ei voi mitään. Vedän vaatteet niskaan, pesen hampaat ja valmistaudun laahustamaan alakertaan syömään aamupalaa. Jätän pimennysverhot vielä alas, jos vaikka menisi vielä hetkeksi unille aamurutiinien jälkeen. Syön aamupalaa ja toivon, ettei kukaan tarjoa mitään tärkeätä informatiota tähän aikaan aamusta, en jaksa vaivata aivojani. Juon kupin kahvia ja aloitan työpäiväni kello 7:40 kevyillä kotitöillä. Kello kahdeksalta lähden ajamaan lapsia kouluun. "You're doing very well." Eilen juttu oli eri. Tulen takaisin kotiin ja ripustan vielä pyykit kuivumaan. Sitten alkaa muutaman tunnin lepo, mutta ei mua enää väsytäkään. Nostan pimennysverhot ylös ja suunnittelen mitä söisin päivällä. Suunnittelen oikeastaan saman tien miten täyttää yleensäkin päiviäni. Tiistaisin ja perjantaisin aion mennä salille ja uimaan, keskiviikkoisin on kielikoulu. Yritän haalia itselleni tekemistä, mutta päädyn kirjoittamaan "lukujärjestykseeni" ajat myös ruokailuille. Kolmen vuoden tukkaputkellajuoksemassajokapaikkaan- elämäntyyli ei oo vielä unohtunut. Tylsää. Onneksi olen tavannut muitakin au paireja, joiden kanssa ehtii nähdä päivällä kahvin merkeissä. Kello kolme tsemppaan itseni virkistymään ja lähden hakemaan lapsia koulusta. He ovat väsyneitä. Liian pitkiä _koulupäiviä_ niin nuorille lapsille. Koulujen pihoilla on ruuhkaa, koska jokainen lapsi tuodaan ja haetaan koulusta omalla autolla. Autot saa parkkeerata mihin tahansa tien reunaan. Mutkan takaa tulee toinen auto vastaan. Tiet on kapeita. Oh-oh. Kotona iltatunnit hujahtaa hetkessä. Leikitään vähän, sitten syödään. Tehdään kotiläksyt, mutta ennen sitä vähän tapellaan niistä. Läksyjen jälkeen leikitään vielä vähän aikaa ulkona ja sitten siivotaan leikkihuone. Tänään leikit loppuu aikaisemmin, koska eilen siivoaminen oli niin vaikeeta. Juostaan kilpaa yläkertaan ja jokainen menee vuorollaan kylpyyn. Rauhallisen satuhetken jälkeen tajuan, kuinka väsynyt olinkaan. Syön vielä ruokaa, edellisestä ruoasta onkin jo seitsemän tuntia. Aikuiset ei syö samaan aikaan lasten kanssa. Vaihdan muutaman sanan hostvanhempien kanssa, toivotan hyvät yöt ja raahaudun yläkertaan. Unohdun vielä hetkeksi selaamaan puhelinta ja luen vähän kirjaa. Pakko alkaa nukkumaan. Tänään on keskiviikko. Vielä kaksi päivää viikonloppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti