Yksi syy mikä vaikutti mun päätökseen lähteä au pairiksi oli se, että rupesin harmittelemaan etten ollut lähtenyt vaihto-oppilaaksi silloin, kun siihen oli mahdollisuus. En siis halunnut missata toista kertaa mahdollisuutta. Nyt, kun oon miettinyt miksi en lähtenyt, niin yksi syy siihen oli varmaan etten halunnut jäädä "luokkaa" jälkeen, enkä halunnut joutua uuteen ryhmään, kun olin juuri tutustunut kaikkiin ihaniin uusiin koulukavereihin. Vaikka toisaalta kyllähän sitä aina tutustuu uusiin kavereihin, mutta en halunnut ns. jäädä jälkeen tai pudota porukoista.
En voi tietää ajattelisinko edelleen noin, jos samat piirit jatkuisi pyörimistään ja olisin yksittäistapaus, joka siitä irroitautuisi. Todennäköisesti. Oon kuitenkin oivaltanut asioita. Ehkä tää lukion päättyminen on ollut otollinen ajankohta tavallaan uuden sivun avaamiselle kera aikuistuneemman mielen. Mutta niin, siihen mitä olen oivaltanut...
Piirit vaihtuu. Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä. Oon kuitenkin tajunnut, että oon elänyt mun jokaisen aikaisemman "siirtymäkohdan" siinä uskossa, ettei melkein mikään tulisi muuttumaan. Kuvittelin, että ala-aste kaverit olisivat kavereita vielä yläasteella. Vaan suurin osapa karsiutui pois. Kuvittelin, että yläaste kaverit olisivat kavereita vielä lukiossa. Vain pieni osa jäi. Mä en voi enää kuvitella, että kaikki mun lukiokaverit säilyisi mun elämässä - etenkään kun välimatkaa tulee olemaan näinkin paljon.
On toisaalta ollut aika helpottavaa tajuta se. Mä en voi pitää ikuisesti kiinni jokaisesta ihmisestä, jotka mun ympärillä ovat. Oon oppinut ajattelemaan, että jos se tuottaa liikaa tuskaa tai on liian kovan vaivan takana, niin annetaan sen olla. Sitä paitsi jokaisen suhteen säilyminenhän on kahden ihmisen vastuulla. En tarkoita, etteikö kuulumisia voisi vaihtaa tilaisuuden tullessa. Mutta se nyt on kai aika itsestäänselvää, että kun kaksi ihmistä pyörii ihan eri piireissä, niin kuulumisia ja juttuja ei tule enää vaihdettua niin tiiviisti. Siis - miksi tehdä siitä kipeää, että ihmiset sun ympärillä vaihtuu? Mutta kyllä ne hyvät ystävät säilyy. Ja jos ei, niin sitten sen oli tarkoitettu olevan niin.
Kyllähän mä silti jännitän täysin uuteen "piiriin" siirtymistä ja sitä, saanko kavereita. Tai siis - kukapa ei? Oon kuitenkin tehnyt jo vähän "ennakkotyötä" asian helpottamiseksi. Oon lähettänyt sähköpostiviestiä mun lähialueen au paireille ja yksi niistä teki meille yhteisen facebookryhmän. Sain myös tietää, että yksi niistä tytöistä asuu melkein mun naapurissa. Hauskaa! Sen lisäksi oon ollut yhteydessä pariin muuhun suomalaiseen, joidenka tiedän asuvan lähistöllä. :-)
Tän postauksen ei ollut tarkoitus kuulostaa siltä, että olisin feidaamassa kaikki mun kaverit Suomessa. Ei todellakaan. Olisi ihanaa, jos saisin pitää kaikki kaverit mun elämässä. Osaan kuitenkin varautua siihen, että jos elämät lähtevät eri teille, niin asia on vaan hyväksyttävä.
Pyydän muuten jälleen kerran anteeksi ulkoasun muutosta. Olen vähän tällainen tuuliviiri ja en ole vielä päättänyt, miltä haluan tämän blogin näyttävän.
Tosi mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu teksti! Oon kelaillut ihan samoja asioita. Välillä sitä etääntyy niistäkin ihmisistä, jotka mieluiten pitäis lähellä aina, mutta toisaalta jokainen elämänvaihe tähän asti on myös tuonut mukanaan uusia ihania tuttavuuksia. Oli kyse sitten koulun tai paikkakunnan vaihdosta. Niinpä kai sen kuuluu mennäkin! Ite oon lähdössä parin viikon päästä vaihtoon ja jännittää myös kyllä tosi paljon, tutustunko kehenkään, vaikka en oo siellä kuin tän syyslukukauden :D Toivotaan parasta!
VastaaPoistaVenla + Kanada
Kiitos Venla kommentista! :-) Ja juurikin näin. Ei sitä ehkä vähän nuorempana ja naiivimpana halunnut uskoa, koska niin ei halunnut tapahtuvan. Mutta nyt tajuu, että ei se oikeestaan aiheuta sen suurempaa vahinkoa mulle, kun mun ympärillä on ihmisiä anyhow. :-)
PoistaMulle on kans ollu tosi vaikeeta tajuta ja hyväksyä että ne piirit muuttuu! Mulla on joitain kavereita ylä-asteelta ja vähän enemmän lukiosta joiden kanssa nähdään kun ollaan Suomeessa vaikkei kauhean aktiivisesti pidetäkään yhteyttä ja sit just ulkomailta saatuja kavereita joiden kanssa oon yhtyksissä lähinnä virtuaalisesti muutamia satunnaisia näkemisiä lukuunottamatta. Tavallaan se on tosi hassua, että vaikka kaikkien kanssa ollaan tosi hyviä kavereita niin sitte vuodessa tai parissa huomaa että ei olla enää ollenkaan yhteyksissä ja molempien elämät on nyt ihan erilaisia. Mut sit toisaalta on kiva huomata, että vaikka mun näkemiset suurimman osan kavereista kanssa jää pariin kertaan vuodessa niin ollaan silti tosi hyvissä väleissä eikä mikään meidän välillä ole juurikaan muuttunu :)
VastaaPoistaKai se iän myötä menee vähän niin, että jokainen alkaa keskittyy enemmän omaan elämäänsä, mutta pitkän tauon jälkeen on kiva vaihtaa kuulumisia. Joskus teininä, jos erkaantui jostain ihmisestä ni se oli jotenkin "kiusallista" nähdä pitkän ajan jälkeen, ihan kuin ajan takia ei voisi enää olla samalla tavalla kaveri. :-) Mutta kaipa tääki riippuu niin paljon siitä, että millä tasolla on kaveri jonkun kanssa...
PoistaMoikka!
VastaaPoistaLöysin blogisi Allianssin sivujen kautta, sillä itsekin olen lähdössä heidän välityksellään vuodeksi Ranskaan. Tosi kivan oloinen blogi onkin, jäänpä innolla seurailemaan selviytymistäsi Briteissä!
http://villedesprunes.blogspot.fi/
Moi! Kivaa, mäpä meen kurkkaamaan sunkin blogin. :-)
Poista